Sukupuoli- ja kulttuurisensitiivinen työ Kaikki käy koulua –toimintamallissa v. 2016

(Mari Uusitalo-Herttua, Tyttöjen talon johtaja ja Päivi Anunti nuorisoasiainkeskus suunnittelija, määrittelyjä vuosina 2000- 2016 ja otteita Seta ry:n oppaasta ” Älä oleta-normit nurin! v. 2013)

1. Yleistä

Kaikki käy koulua toimintamallissa tyttönä ja poikana oleminen nähdään hyvin laajasti, pitäen sisällään myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt. Sukupuolisensitiivisen tyttö- ja poikatyön malli tulee nuorisoasiainkeskukselta, joka on tehnyt ko. työtä jo 2000 luvun alusta alkaen. Tämä on sovittu yhteiseksi työotteeksi Kaikki käy koulua –toimintamallissa sekä nuorisotoimen että opetusviraston työntekijöiden kanssa. Tavoitteena on taata kasvurauha tyttö- ja poikaryhmissä ja tilaa oman sukupuolen ja seksuaalisuudenkin pohtimiseen sukupuolen moninaisuus huomioiden . Samalla kasvuryhmissä opetellaan sosiaalisia taitoja ja itsetuntemusta sekä moninaisuuden arvostamista. Se on mahdollista ryhmän pienen koon vuoksi (max. 10 nuorta) pitkäkestoisessa (1-2 vuotta) kasvuryhmässä turvallisten aikuisten ohjaajien kanssa.

Kulttuurisensitiivisyys on samalla tavalla eri kulttuurien arvostamista, sen ymmärtämistä, että meissä kaikissa on monia eri kulttuureja ja jokainen meistä on ainutkertainen yksilö. Se on kiinnostusta ja avoimuutta, arvostamista ja pyrkimystä oppia yhdessä asioita maailmasta. Eri kieliä puhuvat tai eri kulttuuritaustoista tulevat nuoret ovat osa tyttö- ja poikaryhmiä, mikä osaltaan tukee tasa-arvoa ja osallisuutta.

Kaikki käy koulua- toimintamallissa pyritään toimimaan ennaltaehkäisevän toiminnan kentässä osana peruskoulua, joka on tarkoitettu kaikille ja osana alueellista nuorisotaloa, jonka ovet ovat avoinna kaikille kiinnostuneille. Eri kulttuurista tulevien nuorten vanhempien on helppo hyväksyä toimintaa, joka on osa koulun toimintaa, kuten kasvuryhmät ovat. Koulu koetaan hyväksyttävänä paikkana tarjota erilaista tukea omalle nuorelle. Lisäksi tavoitteena on että kasvuryhmiin osallistuvat nuoret eivät leimaannu ja tässä Kaikki käy toimintamallissa on onnistuttu hyvin.

Erityisesti käsitteet sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolineutraali sekä muut tähän liittyvät käsitteet usein sekoittuvat ja monesti voi syntyä vääriä mielikuvia ja pelkoja aiheeseen liittyen. Siksi niitä aukaistaan hiukan seuraavissa tekstissä.

2. Sukupuolisensitiivisyys

Erja Anttosen opinnäytetyössä (”Sukupuolisensitiivisyys kansalaistoiminnassa ja nuorisotyössä” Sarja C. Oppimateriaaleja 13, 2007 HUmak) todetaan seuraavaa:

”Sukupuolisensitiivisyydellä voidaan tarkoittaa sukupuolinäkökulman huomioonottamista kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja toiminnoissa (Sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtais-tamisen perussanasto 2006). Varpu Punnosen (2006a) mukaan sillä voidaan tarkoittaa kykyä tunnistaa miesten ja naisten erilaisuus sekä erot esimerkiksi tarpeissa ja viestintä-tavoissa sekä kykyä kuunnella ja havainnoida miesten ja naisten erilaisuutta eri konteks-teissa. Se on sukupuoleen liitettyjen arvojen ja asenteiden näkyväksi tekemistä ja tunnistamista. Sukupuolisensitiivisyyttä on pidetty edellytyksenä todelliselle sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumiselle”.

Mari Uusitalo -Herttua toteaa seuraavassa: Sukupuolisensitiivisyys merkitsee työntekijöillä herkkyyttä huomioida jokainen omanlaisena ainutkertaisena yksilönä ja samalla kykyä ymmärtää sukupuolen erilaiset yhteiskunnalliset, kulttuuriset, sosiaaliset jne. vaikutukset nuorten naiseksi tai mieheksi kasvamisessa. Sukupuolisensitiivisessä tyttö- ja poikatyössä tunnistetaan erilaisia tyttönä ja poikana olemisen malleja sekä niihin liittyviä arvostuksia ja kipukohtia, kyseenalaistetaan stereotyyppisiä malleja ja tuetaan löytämään omia voimavaroja.
Sukupuolisensitiivisessä työssä pyritään purkamaan, avaamaan ja laajentamaan sukupuolirooleja sekä sukupuolittuneita käyttäytymismalleja sukupuolen moninaisuus huomioiden. Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet, on tärkeä viesti aikuisilta ohjaajilta nuorille. Sukupuolisensitiivisessä tyttö- ja poikatyössä tuetaan pohtimaan ja löytämään omannäköinen identiteetti, ja tapa olla moninaisten mallien ja vaihtoehtojen joukosta.

Naiseus ja mieheys ovat moniulotteista ja ristiriitaistakin, eikä ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla. Sukupuolisuuden ja oman sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin pohtiminen on merkittävä asia, jossa lapsi ja nuori tarvitsee tukea ja tilaa. Sukupuolisensitiivisessä työssä rohkaistaan jokaista löytämään omat vahvuutensa ja voimavaransa, kuuntelemaan itseään, ja olemaan rohkeasti sellainen kuin itse on. Samalla pyritään vahvistamaan kykyjä ja taitoja olla yhdessä muiden kanssa ja tarjotaan mahdollisuus olla osa yhteisöä. Erilaisia, samanlaisia, kaikki yhtä tärkeitä.

Sukupuolisensitiivisessä työssä tunnistetaan ja ymmärretään tyttöjen ja poikien erilaiset kasvun ja kehitykset erityiskysymykset ja korostetaan sitä, että tyttöjen ja poikien kasvun kipukohdat ovat pitkälti sukupuolisidonnaisia. Sukupuolisensitiivinen työ merkitsee oman sukupuolen nostamista esiin myönteisenä voimavarana ja samalla huomioi sukupuolten välisiä eroja niitä kuitenkaan arvottamatta.

• Kasvuryhmien ohjaustyössä vältetään sukupuolistereotypioiden kapeuttavaa näkemystä, mutta halutaan myös tutkiskella sukupuolta, löytää siitä myös voimavaroja.
• Se ei ole näkymätöntä meidän yhteiskunnassamme, onko joku mies vai nainen, vaan se, mistä miehet ja naiset ovat konstruoitu, ja miten miehet ja naiset voivat elää ja mitä he voivat tehdä ja mitä se merkitsee heille itselleen ja mitä se heiltä vaatii, jos he tekevät toisin. (Söndergaard,).

Mitä sukupuoli on ollut eri aikoina?
– Yhteiskunnassamme on ollut vahvana sukupuolistereotyyppinen ajattelu, jolloin naisten ja miesten omat roolit olivat hyvin vahvoja ja rajojen ylittäminen on ollut vaikeaa.Tässä on tapahtunut paljon murrosta, mutta edelleen myös hyvin stereotyyppisiä käsityksiä elää rinnan modernimpien ymmärrysten kanssa.
– Sukupuolineutraali ajattelu yleistyi v. 1970 eteenpäin,. Perusajatuksena oli, että miehet ja naiset ovat samanlaisia, eikä sukupuolella ole merkitystä. Ajatustavassa on monesti hyvääkin, mutta se ei jätä tilaa sukupuolten merkitysten pohtimiselle, mikä etenkin nuoruusiässä on monille hyvinkin tärkeää.
– Naistutkimus, sukupuolen ja tyttötutkimus yleistyi Suomessa1990-luvulla, ”Letit liehumaan” (toim. Sari Näre ja Jaana Lähteenmaa 1992) ja ”Tulkintoja tytöistä” ( toim. Sanna Alltonen ja Päivi Honkatukia 2002) olivat tyttötutkimuksen edelläkävijöitä. Samoin tyttötyön kehittyminen Ruotsissa vei asioita eteenpäin myös Suomessa. Maailmalla sama asiaa kehitettiin Gendersensitiivisenä työnä.
– Sukupuolisensitiivinen ajattelu v. 2000 alkoi yleistyä Suomessa. Helsingissä syntyi Tyttöjen Talo, jota olivat käynnistämässä Setlementtinuorten liitto ja Kalliolan Nuoret ry sekä Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus. Samalla käynnistyi sukupuolisensitiivinen tyttötyö nuorisotaloilla ja käynnistettiin tyttöryhmiä. Työntekijöille tuli Tyttötyörinki ja Naistietoisuuskoulutukset.
– Poikatutkimus käynnistyi 2000- luvulla Euroopassa ja Suomessa 2000 -luvun puolenvälin jälkeen. Poikien talo syntyi v. 2006 ja samalla nuorisotoimen sukupuolisensitiivinen poikatyö ja siihen liittyvät koulutukset.
Sukupuolisensitiivisyys on tietoisuutta sukupuolen merkityksestä. Siihen liittyy kehityspsykologisia, yhteiskunnallisia, historiallisia, kulttuurisia poliittisia jne. ulottuvuuksia Siihen liittyvät erilaiset odotukset ja arvostukset poikana ja tyttönä olemisesta, joita vasten peilataan omaa kasvua.
Mitä sukupuolisensitiivisyys voi olla käytännössä?
– Aito kohtaaminen: Sensitiivisyys kohtaamisessa: Arvostava kohtaaminen ja usko toisen voimavaroihin ratkaista ongelmia. Myönteinen tunnistaminen työmenetel-mänä (tunteminen-tunnistaminen ja tunnustaminen), jonka Kaikki käy koulua –toimintamalli on ottanut yhdeksi työotteeksi.
– Jokainen nuori kohdataan ainutkertaisena ja silti myös ihmisenä, jolla on sukupuoli: Tärkeää kiinnittyä oman sukupuoleen, on se mikä tahansa.
– Nähdä ja kuulla nuorta, tavoitteena voimaannuttava vuorovaikutus.

Sukupuolisensitiivinen työote
– Käsite pitää sisällään laajasti tyttönä ja poikana olemisen sisältäen myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt.
– Oma ääni tytöille, pojille, vähemmistöille! Oma tila tytöille, pojille, vähemmistöille! Myös oma tila tutkia, tutkailla, ihmetellä, olla määrittelemättä.
– Tyttöjen toimijuus (osallisuus omaan elämään -> yhteisöön, yhteiskuntaan). Poikien toimijuus (nähdään muutakin kuin äänekäs käyttäytyminen). Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt (saanko olla olemassa ja näkyä?). Muut vähemmistöt (tulla nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään, ei vain oman kulttuurinsa edustajana)
– Voimaantuminen: Nuoren itsetunnon vahvistaminen, oman luovuuden löytäminen, yhteisöön kuuluminen (oma porukka tai ryhmä, kasvuryhmät, Tyttöjen Talo, Poikien talo).
– Moninaisuus, kyky nähdä tyttöjen ja poikien moninaisuus, myös seksuaali- ja sukupuoli- sekä muut vähemmistöt.
– Kohtaaminen: Kyky kohdata nuori, kyky olla läsnä, kyky antaa tilaa nuorelle.
– Omat tunteet ja niiden tunnistaminen laadullisena tekijänä omassa työssä ja miten ne vaikuttavat omaan työhön, esim. vihan valjastaminen omaksi voimaksi ja muutosenergiaksi.
Erityisyys ja tietoisuus
– Tyttöerityisyys ja poikaerityisyys: Tyttöjen ja poikien erityiskysymysten tunteminen meidän ajassamme.
– Naistietoisuus ja miestietoisuus: Mieheyden ja naiseuden kehityspsykologia ja kokemuksellinen itsetuntemus, oman elämäntarinansa ja sitä kautta oman käsikirjoituksen tuntemus.
– Positiivinen erityiskohtelu: tytöt, pojat, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, muun kieliset vähemmistöt tarvitsevat eri tilanteissa positiivista erityiskohtelua ja heidän tarpeidensa parempaa huomioimista.

3. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt sekä normikriittisyys

Erja Anttosen opinnäytetyössä (”Sukupuolisensitiivisyys kansalaistoiminnassa ja nuorisotyössä” Sarja C. Oppimateriaaleja 13, 2007 HUmak) todetaan seuraavaa:
”Jukka Lehtosen mukaan (2006, 13) ajattelutapaa, joka kieltäytyy näkemästä seksuaalisuuden ja sukupuolen kirjoa, ja joka arvottaa yhdenlaista sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmaisutapaa toista paremmaksi, kutsutaan heteronormatiiviseksi. Heteronormatiivisuus on määritelty ajattelutavaksi, jonka mukaan maailmassa hahmotetaan olevan vain kahdenlaisia ihmisiä, naisia ja miehiä, ja ettei ihminen voisi olla molempia yhtä aikaa. Ajattelutapaan liittyy toive tai oletus kaikkien yksilöiden heteroseksuaalisuudesta. Muunlaisten seksuaalisuuksien tai sukupuolten olemassaolo kielletään tai niitä pidetään heteroseksuaalisuutta ja kaksinapaista sukupuolijärjestystä huonompina.

Samassa julkaisussa todetaan että ”Heteronormatiivisuus rajoittaa kaikkien ihmisten mahdollisuuksia. (Lehtonen 2006, 13–14.) Varpu Punnonen (2006c, 14) kuvailee, että on olemassa monia mieheyksiä ja naiseuksia, maskuliinisuuksia ja feminiinisyyksiä. Siitä huolimatta sukupuoleen kohdistuu suuri yhdenmukaisuuden paine. Sukupuoli-sensitiivisyys kattaa myös ajattelutavan ja toiminnan, jossa voidaan arvostaa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi pyrkimystä siihen, että työyhteisössä kaikkia jäseniä kohdellaan tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti. Se tarkoittaa myös sitä, että esim. nuorten parissa työskentelevät kykenevät ottamaan huomioon sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden ja olemaan arvottamatta hetero-seksuaalisuutta ainoaksi oikeaksi ja toivottavaksi tavaksi sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmaisemiseen. (Punnonen 2006b)”.

Onkin syytä jokaisen työntekijän kysyä itseltään: Mitkä kysymykset sukupuoli-sensitiivisyydessä pohdituttavat omassa työssä? Sukupuolisensitiivinen kontra neutraali suhtautuminen? Miten voimaannutamme, emmekä vahvista stereotypioita? Mistä on hyvä olla tietoinen? Lisätietoa saa monesta paikasta esim. eri kaupunkien Setan paikalliset vapaaehtoiset voivat tulla kertomaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä kasvuryhmille, luokille ja nuorisotaloille sekä työntekijöille.

4. Kulttuurisensitiivisyys

Kulttuurisensitiivisyys tarkoittaa mm. herkkyyttä huomioida eri kulttuurien erityispiirteitä. Monikulttuurisuus johtaa helposti ajattelemaan, että kaikki maahanmuuttajat tai kansainvälisen taustan omaavat ihmiset ovat samanlaisia ja yhtenäinen ryhmä. Kuitenkin tämä samanlaisuus määrittyy suhteessa ”suomalaisuuteen”, joka otetaan helposti itsestäänselvyytenä ja jätetään määrittelemättä. Kulttuurisensitiivisyys merkitsee herkkyyttä huomioida eri kulttuurien erityispiirteitä myös suomalaisten kulttuurien erityispiirteitä. .
Sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisessä tyttö- ja poikatyössä tämä tarkoittaa sitä, että monikulttuuriset tytöt tai pojat eivät ole yhtenäinen ryhmä, ja että kulttuuri on paljon muutakin kuin etnisyyttä. Kulttuuri merkitsee erilaisia olemisen tapoja, joita määrittelevät muun muassa nuorisokulttuurit, erilaiset elämäntavat, seksuaalinen suuntautuminen tai yhteiskunnallinen osallistuminen. Näillä erilaisilla kulttuureilla saattaa olla erittäin merkittävä rooli nuoren identiteetin muotoutumisessa.

Kulttuuri- ja sukupuolisensitiiviseen työotteeseen sisältyy olennaisesti työntekijän oman kulttuurin arvojen ja normien tunnistaminen ja reflektoiminen. Sukupuoli- ja kulttuuri-sensitiivinen työote edellyttää työntekijältä oman ajattelun, sukupuolirooleihin ja muiden kulttuurien edustajiin liittyvien käsitysten tiedostamista sekä omaa toimintaa ohjaavien stereotypioiden kriittistä tarkastelua.

Tämä tarkoittaa työntekijöille syvällistä itsetuntemusta, ymmärrystä omasta kehityksestä elämänhistoriasta ja miten se on vaikuttanut omaan identiteettiin. Oman kehityspsykologian tuntemusta voidaan pitää tyttö- ja poikatyöntekijän ammatillisena laatutekijänä. Tästä puhutaan usein naistietoisuutena tai miestietoisuutena, joka on tarpeen vedettäessä sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisiä tyttö- ja poikaryhmiä.

Sukupuoli- ja kulttuurisensitiivinen työote on koko ajan normikriittistä! Kaikki käy koulua –toimintamallissa ollaan siis sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisiä ja normikriittisiä, joka on tärkeää nuorten oikeudenmukaisen ja inhimillisen kohtelun kannalta. Työntekijöiden asenteena ”Myönteinen tunnistaminen” ja nuoren kunnioitus sekä luottamuksellisuus kasvuryhmissä toimii keskeisenä välineenä nuoren kasvun tukemisessa. Nuori oppii vertaisryhmän ja aikuisten ohjaajien kanssa yhdessä sosiaalisia taitoja, erilaisuuden hyväksymistä ja toisten arvostamista, ennen kaikkea nuori oppii arvostamaan itseään ja toisiaan sellaisena kuin on.