Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen toiminnan erityisinä tavoitteina ovat nuorten osallisuuden edistäminen ja sosiaalinen vahvistaminen. Osallisuudella tarkoitetaan subjektiivista tunnetta siitä, että on vastuullinen osallinen. Tämä puolestaan edellyttää sitä, että nuorella on tietoa, motivaatiota, taitoa ja mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin.

Pirjo Junttila-Vitikka, Anu Puuronen ja Anu Gretschel (2016, 201) toteavat, että nuorisotyö mahdollistaa nuorille ovia osallistumiseen, harrastamiseen, yhteisöihin pääsemiseen, verkoistoitumiseen, neuvontaan, kokemuspohjaiseen osaamiseen ja päätösvaltaan. He jatkavat, että ehkä näitäkin painottuneemmin nuorisotyön vaikutukset tulevat esille siinä, että se mahdollistaa nuorelle ovia kasvukokemuksiin. Kasvukokemusten he uskovat lisäävän yksilön ymmärrystä omasta itsestään; kykyä hahmottaa menneisyyttä, jonka kautta nykyhetkessä kyetään luomaan omaa tulevaisuutta. He jatkavat, että tutkimuksista tiedetään, itsetuntemus on läheisessä yhteydessä arvokkuuden ja samanarvoisuuden kokemuksiin. Itsetuntemus lisää omaa motivoituneisuutta, vastuunrakentamista ja itsemääräämistä.

Junttila-Vitikka, Puuronen ja Gretschel (2016, 201) kirjoittavat, että nuorisotyöllistä vaikuttavuutta on, että nuorisotyön toimintaan osallistuva nuori onnistuu luottamaan itseensä, toisiin ihmisiin ja tuntee kuuluvansa yhteiskuntaan sen yhdenvertaisena jäsenenä. Nuorisotyön vaikuttavuus rakentuu tavassa mahdollistaa nuoren yhteiskuntaan mukaan pääsemistä ja siihen kuulumista. (Junttila-Vitikka, P., Puuronen, A.,& Gretschel, A. (2016, 201).

Tunnistamisen teorioihin (theories of recognition) perustuvan myönteisen tunnistamisen keskeisenä tavoitteena on arvokkuuden ja osallisuuden vahvistaminen arjen käytännöllisenä toimintaperiaatteena. Henkilökohtaisissa ihmissuhteissa koettu huolenpito ja kunnioitus, yhteisöllistä osallisuutta vahvistava sosiaalinen arvostus sekä yksilön oikeuksien kunnioittaminen yhteiskunnan tasolla kehittävät identiteetin muotoutumiselle välttämätöntä itseluottamusta, itsetuntoa ja itsearvostusta. Näiden henkisten vahvuuksien avulla ihmiset voivat toimia mielekkäältä tuntuvilla tavoilla yhdessä muiden kanssa, niin yksityisessä elämässään arkiyhteisöjensä jäseninä kuin julkisessa elämässä kansalaisina. Myönteistä tunnistamista voidaankin pitää yhtenä demokraattisen yhteiskunnan merkittävänä rakentajana. (Korkiamäki, Kallio, Bäcklund, Stenvall ja Häkli, 2015, 224)

Tyttö- ja poikaryhmien nuoret ovat osallistuneet jokaisen arviointi- ja kehittämistutkimuksen tekoon (Valkendorff 2012, Kaasinen 2013, Sassi 2015 ja Gretschel & Hästbacka 2016). Tämän lisäksi nuorilta kerätään säännöllisesti palautetta sekä suullisesti että Webropol –kyselyjen avulla. Suoraan nuorilta saatu tieto ryhmätoiminnan rakenteista ja sen toimivuudesta on kehittämistyön kannalta erittäin tärkeää.

Kaikki nuoret osallistuvat jatkuvasti oman ryhmänsä toiminnan suunnitteluun. Toimintaa myös arvioidaan, sisältöjä tarkennetaan ja/tai muutetaan jatkuvasti ryhmästä nousevien tarpeiden ja toiveiden pohjalta. Tämän takia jokainen ryhmä on omanlaisensa ja vastaa juuri sillä hetkellä ryhmässä olevien nuorten tarpeisiin.