Yhteisesti vahvemmaksi

FT, nuorisotutkija, Tomi Kiilakoski, 2017

Koulu kohdentuu nuorten maailmaan monella eri tavalla. Siellä opitaan tietoja ja taitoja. Se on kasvuyhteisö, jossa toimitaan yhdessä ja joka parhaimmillaan kannattelee jäseniään. Se on myös demokraattinen pienoisyhteisö, ja paikka jossa kohdataan hyvinvointipalveluita. Se on nuorten keskinäisen toiminnan areena. Lisäksi se on myös alueellinen toimija, jolla on kytköksiä moniin erilaisiin toimijoihin. Koulussa ollaan yksilöinä sekä erilaisten ryhmien jäsenenä. Koulu on paljon, enemmän kuin usein huomataan.

Monisyisyytensä takia koululla ja koulutuksella on iso merkitys nuorten arjessa. Aina nuorten ja koulun välinen suhde ei kuitenkaan toimi optimaalisella tavalla. Tutkimuksissa on raportoitu suomalaisessa koulussa ongelmia esimerkiksi kouluviihtyvyydessä, nuorten keskinäisissä suhteissa, nuorten minäpystyvyyden ja toimintakyvyn vahvistajana sekä osallisuuden ja kuulemisen kokemuksissa. On korostettu, etteivät kaikki oppilaat saa riittäviä eväitä opiskeluunsa ja elämäntilanteeseensa. Tämä heijastuu myös peruskoulun jälkeiseen opintopolkuun. Nuorisotutkimusseuran ja THL:n yhteinen raportti vuonna 1987 syntyneistä osoittaa, että joka kahdeksas nuori jää pelkän peruskoulun varaan. Vaikka suomalaisesta koulusta ollaan monista hyvistä syistä ylpeitä, on jokaisen nuoren tukemiseksi kehitettävä menetelmiä, joiden avulla nuoria voidaan tukea löytämään omat vahvuutensa ja oma kipinänsä jatkaa eteenpäin koulutuksen, miksei sivistyksenkin poluilla.

Kaikki käy koulua- toimintamalli on systemaattinen, pitkäkestoinen ja tavoitteellinen tapa tukea sukupuolisensitiivisellä työotteella nuoria, joilla syystä tai toisesta on hankaluuksia koulussa. Se on kehitetty koulun, nuorisotyön ja sosiaalityön yhteiseksi toiminnaksi. Toiminta on ryhmämuotoista.

Moniammatillisena yhteistyönä Kaikki käy koulua- mallissa on joukko vahvuuksia, jotka tekevät siitä kiinnostavan hyvän käytännön. Ei olisi väärin puhua sosiaalisesta innovaatiostakaan, vaikka tämä sana ehkä istuukin toistaiseksi huonosti suomalaiseen pedagogiseen puheeseen. Mallin erityisiä ansioita voi erotella ainakin seuraavilla ulottuvuuksilla:

1. Yhteinen työ. Nykyinen suunnitteluideaali korostaa ammatillisten rajojen ylittämistä ja siilojen purkamista. Tällöin tavoitteena on siirtyä rinnakkaisesta, mutta erillisinä kokonaisuuksina toimivasta työstä vahvasti yhteiseen työhön, jossa on työn tavoitteet, menetelmät ja arvioinnin tavat on keskustelu yhdessä kielellä, jonka kaikki ammattikunnat ymmärtävät. Yhteinen työ näkyy mallissa konkreettisesti tilassa: eri työntekijät työskentelevät samaan aikaan samassa tilassa saman ryhmän kanssa. Moniammatillinen yhdessä tehtävä työ mahdollistaa sen, että eri ammattikuntien vahvuudet voivat kääntyä nuorten hyödyksi. Kaikki käy koulua- malli on rakennettu kolmen eri ammattikunnan yhteiselle työlle, jolloin eri työotteiden vahvuudet voivat vastata nuorten erilaisiin tarpeisiin. Tällaisenaan se on myös kiinnostavaa pioneerityötä koulun ja nuorisotyön jatkuvasti kehittyvässä yhteistoiminnassa.

2. Kytkös opetussuunnitelmaan. Kaikki käy koulua-mallissa toiminta on integroitu koulun rakenteisiin pitkäkestoisesti. Mallin tyttö- tai poikaryhmät toimivat valinnaisina opintoina. Näin toiminta on saatu sisään koulupäivän rakenteeseen eikä se edellytä nuorilta ylimääräisiä toimenpiteitä. Kouluyhteisölle tämä tarkoittaa, että ryhmän toiminta ei häiritse muiden aineiden opetusta, ei ole oppitunteja joilta olisi oltava pois. Valinnaisopinnot tuovat toimintaan ajallisen kaaren, joka mahdollistaa pitkän yksilöllisen ja ryhmätason oppimisprosessin. On luotu puitteet sille, että nuorten kanssa voidaan toimia pitkäkestoisesti kahden vuoden ajan. Samalla toiminta on integroitu opetussuunnitelmaan. Tämän voi nähdä kasvatuksellisena valintana, jossa kasvuryhmissä toimiminen nähdään yhtä arvokkaana kuin muut valinnaisaineet, kuten vieraan kielen opiskelu.

3. Ryhmä oppimisen tukena. Yhtenä kehittämisen kohteena on pidetty koulun ryhmätoiminnan vahvistamista. Oppilaat arvioidaan yksilöinä, ja koulussa on muitakin yksilöiviä prosesseja. Parhaimmillaan ryhmä on voimavara, joka tukee oppimista, mutta edesauttaa myös sitä, että koulussa viihdytään. Kriittisten puheenvuorojen mukaan ryhmä on koulussa tarpeettoman harvoin tukirakenne, joka auttaa oppilaita. Malli on rakennettu ryhmätoiminnalle ja ryhmäprosessia myös ohjataan. Yksilölliset oppimistulokset syntyvät osana ryhmäprosessia.
Nuorisotutkimusten mukaan nuorten koulussa olemista leimaa vahva tietoisuus ryhmästä ja omasta asemasta siitä. Toimivat ryhmäsuhteet ovat tärkeitä tekijöitä kouluviihtyvyydelle. Vaikka viihteellä on sanana kehno kaiku, on kouluviihtyvyydellä kytkös myös oppimistuloksiin. Ne oppilaat, joilla on myönteinen suhde kouluun, myös menestyvät siellä paremmin. Siksi kouluviihtyvyydestä huolehtiminen on myös oppimisten edellytysten rakentamista.

4. Organisaatorinen oppiminen. Hyvä yhteistyö mahdollistaa erilaisia tiedon, käsitteiden, ideoiden sekä kokeilujen ja niiden pohtimisen virtoja. Syntyy kykyä oppia organisaationa. Tämä rakentuu keskustelukulttuurin ja aktiivisen vuorovaikutuksen varaan. Kaikki käy koulua-mallissa on rakennettu yhteisiin tavoitteisiin perustuva tapa työskennellä, jolla on yhteys myös muuhun koulutoimintaan. Samalla malli säilyttää kunkin ammattikunnan vahvuudet. Pitkäkestoisuus ja systemaattisuus luo toiminnalle mahdollisuuksia, joita lyhytkestoisemmissa tai satunnaisesti kohdatuissa yhteistyön muodoissa ei ole.

Yksi mallin onnistumisen edellytys onkin paitsi se, miten nuoria onnistutaan tukemaan, myös se, miten onnistuneen tuen keinot jalkautetaan osaksi kouluyhteisöä. Mitä useampi opettaja toimintaan osallistuu, sen enemmän kouluyhteisöllä on tietoa toiminnasta. Tällainen yhteistyö edellyttää jo oppimiseen halukasta organisaatiota, mutta toisaalta se myös mahdollistaa edelleen kehittyviä oppimisen kehiä.

5. Toimintakulttuurillinen kehittäminen. Uusissa koulun toimintaa ohjaavissa dokumenteissa, kuten opetussuunnitelman perusteissa tai oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa, on joukko yhteneviä painotuksia. Niissä lähdetään siitä, että aivan jokaisella oppilaalla olisi oikeus olla osallinen. Tähän pyritään toimintakulttuurilla, joka huomioi oppilaiden erilaisuuden ja pyrkii rakentamaan ratkaisuja ja menetelmiä, joilla tätä erilaisuutta voidaan kunnioittaa. Toimintakulttuuri rakennetaan yhteisesti . Kaikki käy koulua-malli vastaa näihin tarpeisiin kehittämällä toimintamenetelmiä, jotka etenevät nuorten tahtisesti ja joissa koululle luonteenomainen suoritusvetoisuus vaihdetaan ryhmämuotoiseksi työskentelyksi, joka rakennetaan nuorisolähtöisyydelle, yhteistoiminnalle ja niille aineksille, joita oppilaat itse nostavat esiin.
Koulu poikkeaa monista nuorten palveluista pitkäaikaisuutensa takia. Koulussa ollaan pitkä siivu nuoren ihmisen elämästä. Tämän takia koululla on myös merkitystä yleisemmän hyvinvoinnin vahvistajana. Koulu voi olla lähiyhteisö, joka voi tukea kuulumista ja hyvinvointia. Professori Hannu Simola on puhunut syventymisen koulusta, jonka eettinen päämäärä olisi auttaa jokaista oppilasta kokemaan onnistumista ja löytämään oma kiinnostus- ja vahvuusalueensa. Tämä tietysti edellyttää sitä, että ollaan valmiita käyttämään aikaa keskusteluun, yhdessä toimimiseen ja toisten kanssa oppimiseen. Näen, että Kaikki käy koulua- toimintamalli on yksi kiinnostava avaus tiellä kohden tällaista koulua.

Lähteet:
Gretschel, Anu & Hästbacka, Noora (2016) Onnistunut monialainen nuorten kohtaamisen malli – arviointia Kaikki käy koulua- toiminnan vaikutuksista. Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus & Nuorisotutkimusseura ry.
Kiilakoski, Tomi (2014) Koulu on enemmän. Helsinki: Nuorisotutkimusseura ry.
Simola, Hannu (2015) Koulutusihmeen paradoksit. Tampere: Vastapaino.